Muutosta ei voi pysäyttää – sitä pitää ruokkia

Töissä vanhojen töiden lisäksi tuppaa aina välillä tulemaan jos jonkinlaista projektia. Nämä tuovat toki lisää töitä, mutta myös jotain joka rikkoo rutiineja. Eihän tismalleen samanlaista työtä ainakaan minunlaiseni ihminen loputtomiin kestä. Ja nyt olen kyllä niin makeissa jutuissa mukana, että en ole voinut kieltäytyä. Yksi liittyy uuden Kauppakorkeakoulun rakennuksen suunnitteluun, toinen taas digitalisaatioon. Ei näistä... Continue Reading →

Mainokset

Minulla on unelma…

... että jonain päivänä voin elää juuri sellaista elämää kuin haluan. Tämä tarkoittaa melkoista listaa ei-asioita ja ehdottomasti pidempää kyllä-listaa. Ei-listalla on mm. asuminen kerrostalossa, aikatauluihin kokonaan sidottu arki, päivittäiset matkat työpaikalle. Kyllä-listalla taas elanto monenlaisista askareista, joista nauttii, työn ja kodin yhdistäminen, vain satunnaisia pakollisia menoja/kokouksia/aikatauluja. Kesäisin erityisesti tulee luettua vähän sattumanvaraisemmin erilaisia lehtiä,... Continue Reading →

Sattumuksia

Olin muutama vuosi sitten pohjoismaisten yliopistojen ura- ja rekrytointipalveluiden vuosittaisessa (sittemmin harvensimme tapaamisia) seminaarissa ja yksi puheenvuoro kertakaikkisesti jäi mieleen. Henkilö puhui urasuunnittelusta sekä sattumien osuudesta siihen. Hän viittasi näihin sattumuksiin puheessaan "Life is full of unexpected happenstances". Puheenvuoro tosiaan kolahti minuun monella tasolla. Olen itse onnistunut löytämään niin töitä kuin ystäviäkin sattumien kautta. Olen... Continue Reading →

Vuosi vaihtui & toi muutosmahdollisuuden monille

Vuosi vaihtui, muuttuiko mikään. Ei. Eikä aina tarvitse muuttuakaan. Vuoden vaihtuminen on monelle kuitenkin hyvä kohta tehdä muutoksia elämässään. Toinen laihduttaa, yksi päättää saada taloutensa kuntoon ja kolmas päättää tehdä jotain työelämälleen. Nyt oman LinkedIn seinäni perusteella on jälleen ollut monilla työpaikan vaihto ajankohtaista. Luin mielenkiintoinen blogikirjoituksen yhdestä elämänsä muuttajasta, sattui nimittäin olemaan hyvinkin lähellä... Continue Reading →

Palkka on yksityisasia – vai onko?

Suomalaisessa yhteiskunnassa on epäkohteliasta, suorastaan törkeää, puhua palkoista. Ei haluta brassailla tai hävetään omaa palkkaa. Tietämättä kuitenkaan, onko oma palkka hyvä vai huono toisen ansioihin verrattuna. Eihän tuo toinenkaan ole sanonut palkastaan mitään. Kauhistelemme vuosittain lehdistössä ja netissä julkaistavia verotustietoja, nauramme julkkisten mätkyille ja suorastaan kieriskelemme itsetyytyväisyydessä, kun joku “iso kiho” saa kovat sakot. Salaa... Continue Reading →

Ollapa kaikilla sellainen työyhteisö, jossa kehuminen on arkipäivää. Se ei maksa mitään kehua toista hyvin tehdystä työstä, päinvastoin, se voi olla työyhteisölle jopa työterveysmenojen säätökeino! Pienikin kiitos kantaa saajaansa pitkälle. Ja väittäisin, että myös kiittäjä itse saa hyvän mielen. Voiko kehua liikaa? Voi, mutta se on pienempi paha kuin jättää kehumatta / kiittämättä.

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑