Mikä sinulle on elämässä tärkeää?

Tuota kysymystä pitäisi jokaisen pysähtyä miettimään edes kerran vuodessa. Mieluummin useammin. Itse kävin keväällä suuren keskustelun itseni kanssa (pikavauhtia, sillä päätöksiä piti tehdä nopeasti) ja päädyin ostamaan talon Mustiolta. (Talon kuulumisia voi lukea omasta blogistaan Hedenistä itään.) Nyt asuttuani Mustiolla kohta neljä kuukautta olen entistä varmempi, että ratkaisu oli oikea. Olen joutunut välillä laittamaan itseni... Continue Reading →

Mainokset

Hedenistä itään!

Käy siis työmatkani aamuisin piakkoin. Ostotarjoukseni omasta talosta on juuri hyväksytty ja nyt uskaltaa kenties jo hiukan avata menoillaan olevaa projektia. Maalaistyttö kaipaa omaa pihaa, rauhallista ympäristöä ja omaa projektia. Niinpä taas kun uutisissa mainittiin, että heinäkuussa omarahoitusvaatimus asuntolainoissa nousee 10 prosentista 15 prosenttiin, totesin, että nyt tai ei koskaan. Säästöjä ei paljoa ole, palkka... Continue Reading →

Työllä ei rikastu, eikä edes vaurastu

Tällaisena normaalina työläisperheen kasvattina, ei odotettavissa taida olla juuri kummoisia perintöjä. Ei ole kesämökkejä, ei taloja tai asuntoja, joissa edellisen sukupolven työllä tienaamat rahat olisivat kasvaneet. Omalla työllä hankittu omaisuus ei juuri tilejä paisuttele, eikä pääse poikimaan lisärahaa pörssissä. Ihan itse olen aiheuttanut muutamankin rahanmenoa vaatineen ylimääräisen liikahduksen. Olisin ihan varmasti tässä elämänvaiheessa ihan erilaisissa... Continue Reading →

Haaveita kohti rytinällä!

Tämä kevättalvi on mennyt melkoisessa huiskeessa! Ilmeisesti minulle on tullut jokin myöhäinen neljänkympinkriisi ja pää vilisee ideoita ja pähkähulluja suunnitelmia. Olen koko talven säästänyt (=vähentänyt olemassa olevia velkoja JA säästänyt tilille/rahastoihin), että saisin ostettua tänä keväänä auton. Noh. Rahat on kasassa ja autokin kiikarissa. Ei siinä mitään. Ne on ne muut haaveet, jotka valvottavat jopa... Continue Reading →

Nyt siivotaan!

Kuten joku on saattanut huomatakin, olen kesästä lähtien taas vaihteeksi siivonnut kaappejani, komeroita, lipastoja, varastoa. Pakko saada tavaraa vähemmäksi, että pystyy hengittämään! Tänä viikonloppuna sitten avaan taas kotini vieraille - tervetuloa kotikirppikselle! Myytävänä on mattoja, kirjoja, cd-levyjä, vaatteita (naisten, koosta 40 / L ylöspäin), käsilaukkuja, keittiötavaraa, pienhuonekaluja, kenkiä (naisten, koko 41), joulukuusi (!) ja sisustusjuttuja yms. yms.... Continue Reading →

Ei, kaikki ei ole ikuista

Sain tänään surullisia uutisia, sillä rakas varamummoni Irja on nukkunut pois. Uutisen saadessani olin juuri lähdössä kokoukseen Espoon valtuustotalolle ja vaistomaisesti nostin suojaukset pystyyn. Eihän kokouksessa sopinut näyttäytyä punaisin silmin ja niiskuttavan nenän kanssa. Silti kesken kokouksenkin, nousi mieleeni muisto jos toinenkin Irjasta, ja silmäni kostuivat. Kotimatkalla jouduin jo taistelemaan, että pääsen kuivin silmin kotiin asti.... Continue Reading →

Joskus sitä kaipaa…

...toista aikuista elämäänsä. Ainakin kun on flunssassa ja pitäisi ulkoiluttaa koira voimat vähissä ja pitäisi siivota aikatauluongelmia ja pitäisi ulkoiluttaa koira pitäisi silittää yms. Myönnän - myös henkisesti olisi joskus kiva, kun voisi jakaa arjen ilot ja surut jonkun kanssa. Mutta onneksi on ystävät! Tarvitsen siis ystävieni lisäksi kotiapulaisen 😉

Muutosta ei voi pysäyttää – sitä pitää ruokkia

Töissä vanhojen töiden lisäksi tuppaa aina välillä tulemaan jos jonkinlaista projektia. Nämä tuovat toki lisää töitä, mutta myös jotain joka rikkoo rutiineja. Eihän tismalleen samanlaista työtä ainakaan minunlaiseni ihminen loputtomiin kestä. Ja nyt olen kyllä niin makeissa jutuissa mukana, että en ole voinut kieltäytyä. Yksi liittyy uuden Kauppakorkeakoulun rakennuksen suunnitteluun, toinen taas digitalisaatioon. Ei näistä... Continue Reading →

Unelmia ja realiteetteja

Olen nyt muutamassa kirjoituksessani hehkuttanut unelmaani - retkeilyautoa kesäksi 2018. Ja sama meno jatkuu, anteeksi. Huomaan ajattelevani ensi kesää jatkuvasti - mitä tahansa teenkin, perustelen sitä unelmani tavoittelemisella. Mutta missä on selkäranka, kun pitäisi tehdä jotain hiukan enemmän vaativaa sen eteen? Tänään taas kirosin itseäni, kun tallustelin ulos lounaalle. Olkoonkin, että en aina tällä ruokavaliolla... Continue Reading →

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑