Nainen, koira ja Ooppeli

Tänä kesänä tein kahdella tapaa ikimuistoisen reissun – ensimmäistä kertaa Saga-koirani kanssa ja toisaalta viimeistä kertaa punaisen paholaisen eli Opel Merivani kanssa. Tarkoitus oli (kunnianhimoisesti) ajaa halki Suomen itäpuolta pitkin pohjoiseen Nuorgamiin ja vielä Nordkappiin asti Norjassa ja länsipuolta alas. Toisin kävi. Syistä ja ratkaisuista myöhemmin. Alla pitkä matkakertomus, matkalta en jaksanut mitään kirjoitella FB- ja Instagram-päivityksiä lukuunottamatta.

Reissuun valmistautuminen alkoi hyvissä ajoin. Olin suunnitellut sitä jo edellisestä kesästä eikä koiran tuleminen elämääni tulisi muuttamaan suunnitelmiani. Tarkoitus oli yöpyä lähinnä teltassa ja varustaa auto siten, että siinäkin pystyy nukkumaan jos säät käyvät mahdottomiksi.

Teltta oli olemassa, samoin periaatteessa siinä yöpymistä varten kaikki tarvittava. Lämpimämmän makuupussin sain ystävältäni, itse asiassa kaksi, joten lämpimänä pysyisin ainakin. Ajattelin myös, että otan kaikki mahdolliset makuupussit mukaan ja käytän niitä myös makuualustan lisäksi lisäpehmeyttä tuomaan erityisesti autossa nukkuessa sekä niiden lisäksi pari vilttiä. Autoon tarvitsin jotain, jolla saisin tasaisen makuupaikan takapenkkien kaatamisen jälkeen. Takapenkin ja tavaratilan lattian välimaastoon nimittäin jää ikävä porrastus. Hankin tuohon ongelmaan mittojen mukaan leikatun palan OSB-levyä Bauhausista.

dav
Vaatimaton listani pakattavista tavaroista. Eikä tässä vielä kaikki…

Pakkauslistasta muodostui melkoinen romaani… Vaatteet, ruoka, telttakamppeet, ruoan valmistuksen välineet ja kaikki sälä täyttivät Opelin varsin hyvin… Mietin sitä pakatessani monta kertaa, että mitenköhän tuonne mahtuu vielä nukkumaankin 🙂

Reittisuunnitelmaa ei ollut enkä sellaista ole aikaisemminkaan kaivannut. Muutamia kauttakulkupaikkoja mietin etukäteen, mutta mitään aikataulua en haluaisikaan. Jotain rajoitteita asetti äitini toive, että hän pääsee oman lomansa alkaessa myös pian reissuun, joten meidän olisi oltava Haaparannalla mielellään muutamaa päivää ennen loman alkua.

Päivä 1

Lähdimme matkaan perjantaina 7.7. ja ajatuksena oli ajaa varsin kohtuullinen matka ensimmäisenä päivänä jotta koirakin tottuu matkustamiseen. Ensimmäinen pysähdys oli Hollolassa, koska halusin vihdoin pysähtyä syömään maan mainiossa Bus Burgerissa, paikka on vain itse nähtävä! Ruokakin oli aivan loistavaa!

Saavuimme hyvissä ajoin Juvalle, jossa olin ajatellut yöpyä ensimmäisen yön. Aikaa oli hyvin, joten ehdimme hyvin nauttia Juvan leirintäalueen (Juva Camping) ihanista maisemista ja totutella leirielämään. Täällä ajattelin samantien, että telttaan emme taida päätämme kallistaa, sen verran viileää lupasi yöksi. Ja oli kyllä hyvä päätös, autossakin nimittäin paleli ihan kohtuullisesti kun heräsin aamutuimaan.

Olen aika paljon yöpynyt erilaisilla leirintäalueilla ja tällä reissulla tuli tosissaan kiinnitettyä eri tavalla huomiota uusiin asioihin. Juvalla palvelu oli erinomaista! Aivan ihanaa oli, kun aamulla heräsin oli auton viereen toimitettu päivän paikallislehti 🙂 Sagan kanssa kun lähdimme aamulenkille saimme myös näytöksenomaisesti seurata, kun alueen omat kanat päästettiin ulos yöpuulta, kukon tarkistettua ensin ulkotilojen turvallisuuden 😉 Ainoa miinus alueesta oli se, että vaunupaikat sijaitsivat neulasten ja käpyjen valtaamalla kuivalla maalla. Olimme nimittäin vaunupaikalla sähkön vuoksi.

Päivä 2

Aamun valjetessa vasta tajusin, että olimme opiskelukaverini kotipaikkakunnalla kun häneltä oli tullut viesti! Harmitti kovin, että emme ehtineet näkemään, hän kun oli aamusella lähdössä juuri voittamaan SM-kultaa Sulkavan suursoutuihin. Onnea Tiina!

Juvalta jatkoimme ylöspäin Kuopion torin kautta 🙂 Olihan se pysähdyttävä, kun kerran tienoilla oltiin – saimme ainakin tuoreita vadelmia ja pensasmustikoita evääksi. Otin sitten Kajaanin liepeillä yhteyttä tätiini Suomussalmella, josko siellä voisi pysähtyä ohikulkeissamme. Ja kyllähän tuo kävi ja yösijankin saimme sekä grillattua ruokaa iltaruoaksi! Jo vain passaa!

Päivä 3

Kertakaikkisen hieno aamu Suomussalmella (kts. tämän blogikirjoituksen pääkuva)! Kävimme Sagan kanssa aamulenkillä järven rannassa ihastelemassa luontoa ja aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Kuusamoa.

Meinasi tosin matka tyssätä lyhyeen, sillä ooppelin öljyvalo syttyi, taas. Ja tämä onneton naikkonen oli jättänyt öljykanisterin, en sentään kotiin, vaan kaikkien matkatavaroiden ja sen OSB-levyn alle. Sai muuten purkaa aika paljon tavaraa siellä korvessa paarmojen ympäröimänä pois, että sain sen esille. Öljyä onneksi oli, sillä pari kesää sitten jouduin samanlaiseen pulaan keskellä korpea ja jouduin soittamaan Autoliiton miehen apuun… Täytyy kyllä sanoa, että tästä lähtien tarkistan öljyt hiukan useammin…

Reissun ensimmäiset porot – turvallisesti pientareella.

Olin ajatellut pohjoiseen mennessäni piipahtaa myös enoni luona Sodankylän Petkulassa, mutta kuulin matkalla että he ovatkin juuri ajamassa tätini luo, josta olin vasta lähtenyt. Mikä tuuri!

Kuusamossa oli tarkoitus pysähtyä hiukan jaloittelemaan ja syömään lounasta. Ajoimme Kuusamon kylän läpi löytämättä mitään kivan näköistä ravintolaa (joka mahdollisesti voisi suoda koiraihmiselle edes terassipaikan koiran kanssa), joten jatkoimme Rukalle. Olin onnekseni törmännyt interwebin ihmeellisessä maailmassa sivustoon, jolle oli listattu koiraystävällisiä kahviloita ja ravintoloita, joten tiesin Rukalla olevan ainakin yksi sellainen. Emme päätyneet siihen kahvilaan, vaan marssin kysäisemään Ravintola Kaltiokivestä jos siellä saisi ainakin terassilla ruokailla Sagan kanssa. Ja me päästiin ihan sisälle asti! Tosin sen hotellin aulabaariin, jossa tuo ravintola sijaitsi, mutta sisälle kuitenkin 🙂 Ja Saga sai vesikupinkin talon puolesta. Voi ihanuus!

img_20170709_154935.jpgRukan jälkeen jatkoimme matkaa pohjoiseen ja yksi pitstop tuli vahingossa tehtyä merkkihenkilön patsaalla 🙂 Kahvihammasta kolotti, nilkkaa pakotti ja Pelkosenniemen Seo-aseman kyltti huuteli minulle jo kaukaa. Ja siinä hän oli, meidän kaikkien Andy!

Sodankylässä saimme yöpymismökin  Nilimellasta (en halunnut yöpyä teltassa tai autossa, sillä edellisenä päivänä paikka oli vielä tulvinut rankkasateen vuoksi). Paikka on varsin viehättävä; hyvin hoidettu, avara ja palveluiltaan aikuiselle todella passeli. Baarikin olisi löytynyt sopivasti kuuloetäisyyden ulkopuolelta Kitisen rannalta. Yöpymismökin varustetaso taisi olla yksi parhaimpia joihin olen törmännyt. Oli jääkaappi pakastelokerolla, kahvinkeitin ja keittolevykin. Ainoa miinus tuli lukuvalosta joka kyllä oli kiinnitetty seinään, mutta johto siitä oli johonkin hävinnyt.

Kun sain purettua autosta yöpymiseen tarvittavat tavarat, kävimme käristämässä pari grillimakkaraa ja nautimme aurinkoisesta illasta mökin terassilla. Lasi viiniä (tai pari) ja kirja sekä levollinen koira. Mitä muuta ihminen voi vaatia? Ehkä vähemmän kipeän ja turvonneen kintun, mutta minkäs teet. Kaikkea ei voi saada.

Päivä 4

Jalkaa särki koko yön, joten aamulla tein kipeän päätöksen, että emme jatka pohjoisemmaksi. Nilkka sekä ulommainen jalkapöydän pitkä luu (leikattu muutama vuosi sitten) olivat yön aikana toki hiukan paremmat, mutta tiesin että tilanne ei tule paljoa kohentumaan. Paremmalla autolla (jossa on siis vakionopeudensäädin) sitten seuraavalla kerralla. Käänsimme siis ooppelin nokan kohti Rovaniemeä.

Soitin mummolle matkalta, että josko kehtaisimme piipahtaa hänenkin luonaan. Moderni mummoni olikin seurannut matkaani Facebookista ja tiesi odottaa soittoani ja näin pääsimme tuoreelle pullalle! Ihana mummo! Jonkun tunnin siinä oltuamme tahdoin jatkaa vielä sama päivänä äidin luo, joten tällä kertaa emme jääneet Rovaniemelle sen pidemmäksi aikaa.

Vaikka en saisi ohraa, vehnää tai ruista syödä, oli matkalla pysähdyttävä vielä Rieskapaikassa. Sitä en ole kyennyt ohittamaan koskaan niin kauan aikaa, kun on ollut ajokortti ja itse olen saanut päätöksiä tehdä 🙂 Rieska. Elämän pieniä iloja!

Äidillä (Haaparanta, Ruotsi)! Tiedossa pidempi pitstop perinteiseen tyyliin: löhöämistä kirjan kanssa, koiran lenkitystä, pihalla oleilua ja Classic MotorMeet!

Päivät 5-10

Päivät äidin luona rytmittyivät hänen työvuorojensa mukaan. Lepuuttelin jalkaani ja kuntoutin sitä kävelyillä Sagan kanssa. Muutama highlight näiltä päiviltä:

  1. Sain valita äidin valokuvakansioista itselleni lapsuuden kuviani.
  2. Classic MotorMeet näyttely sekä cruising-ilta
  3. Kohtuullisen vähän sääskiä kun pysyi pihamaalla, metsän siimeksessä kulkeva tie olikin sitten toinen juttu 🙂
  4. Kirppistely äidin kanssa

Päivä 11

Aloitimme aamun sunnuntaiseen tapaan pitkällä lenkillä, melkein kaksi tuntia menikin. Ilma oli kaunis ja miltei sääsketön, mutta paarmoja alkoi ilmestymään lämmön houkuttelemina. Niin tuli aika pakata ooppeli ja siirtyä takaisin rajan toiselle puolelle. (huom. Saga kävi yhtenä päivänä Haaparannan eläinlääkärillä saamassa Valviran vaatiman matolääkkeen. Eli laillisesti toin koiruuden takaisin Suomeen 😉 )

img_20170717_091757.jpg

Saimme majoituksen ja mukavaa seuraa ystäväni Monican luona hänen ihanassa 1800-luvun loppupuolen talossaan. Ja Sagakin sai koiraseuraa Lyylistä. Telmivät ulkona niin, että tanner tömisi mutta sisällä yhteiselo ei sujunutkaan niin hyvin. Onneksi oli lapsiportti, jonka saimme koirien väliin ja saimme nukkua yön rauhassa. Tätä käyttäytymistä pitää kyllä Sagan kanssa harjoitella, se oli nimittäin Saga, joka yritti omia reviirin Lyyliltä.

Päivä 12

Lähdimme moikkaamaan toista Torniossa asuvaa isän puolen tätiäni  aamupäivästä. Ja sain kuin sainkin tälle reissulle lohikeittoa! Ja rieskaa… Oli kiva turista kaikenlaista pitkästä aikaa ja päivä vierähti todella nopeaa. Ja sain vielä lopuksi tädin mieheltä öljyjen tarkistuksen ja muutaman vinkin matkan päälle, onneksi on ammattimiehiä suvussa 🙂

Loppuiltapäivästä starttasimme jälleen etelää kohti ja tavoitteena oli ajaa vähintään Raaheen tai hiukan sen alle. Ja niillä tienoilla alkoikin sade, joten päätin ajaa hiukan vielä pidemmälle, sillä olisi todella tylsää istua pitkä ilta sadeta pitämässä jossain mökissä. Niinpä suuntasimme Kalajoelle.

Saimme yöpymismökin Top Camping Kalajoelta, mutta hinta oli kova: mökki 50 € + 20 € lisämaksu koirasta. Mökin varuste- ja kuntotaso eikä koko vastannut hintaa lainkaan, lisäksi ihan muutaman kymmenen metrin päässä mökistä oli alueen ravintola, joka soitti jytämusiikkia terassillaan myöhään iltaan. Mökissä oli levitettävä sänky, jääkaappi sekä pieni pirttikalusto. Sänkyä ei varmastikaan olisi mahtunut levittämään ilman, että olisi pirttikaluston siirtänyt penkkeineen ihan seinään. Ja siltikin olisi jäänyt vain pienen pieni rako, josta kulkea. Terassi oli vain 1-1,5 m syvä ja mökin levyinen. Alueen huoltorakennusten keittiöt suljettiin yöksi ja avattiin aamulla vasta 8.00. Siinäpä miettimistä aamuvirkuille…

Päivä 13

Aamu valkeni onneksi aurinkoisena ja lähdimme Sagan kanssa seikkailemaan alueelle. Kartasta huomasin, että koiramaksun vastineeksi sinne oli rakennettu sentään koirille tarha ja se olikin kivan oloinen. Puita, kiviä ja kantoja joiden yli pomppia. Sijainti vain oli piilotettu pusikkoon, joten toivottavasti muutkin löytävät sen. Kalajoen hiekkasärkät jäivät Sagalta ja itseltäni kokematta, sillä rantaan ei koiria saanut viedä. Kävimme kyllä hiukan hiipimässä lähemmäs ja Saga kyllä nautti pehmestä hiekasta jossa oli hauskaa juosta.

Aamulla totesin, että kyllä on syvältä että aukaisevat keittiöt niin myöhään. Mökissä kun ei ollut kahvin- eikä vedenkeitintä ja oma kaasukeittimeni ei oikein meinannut tuulessa toimia. Sain sentään yhden kupillisen keitettyä sillä.

Kalajoelta jatkoimme E8-tietä etelään kohti Kokkolaa. Harmitti, kun olimme niin aikaisin liikenteessä, enkä päässyt testaamaan tädiltä saamaani vinkkiä Himangalla olevasta kivasta ravintolasta. Mutta pistinpä sen silti muistiin seuraavia reissuja varten. Kokkolassa minulla oli vain yksi päämäärä – vierailla Paapii Designin myymälässä. Ompeluhullu mikä ompeluhullu 🙂 Pari kangaspalaa ostinkin, pientä sellaista, ja niistä taion syksyn aikana jotain hauskaa!

Kokkolasta matkamme jatkui Pietarsaareen. Siellä aioin vierailla parissa sisustusliikkeessä, syödä lounaan ja hoitaa yhden pakollisen asian apteekissa. Koiran kanssa liikkuessa on hankalaa, kun koskaan ei voi tietää etukäteen mihin koiran voi viedä sisälle asti. Nyt jo olen huomannut, että Saga viihtyy todella huonosti hihnaan kytkettynä kauppojen ulkopuolella. Toisaalta, koiraa ei voi myöskään kesällä oikein jättää autoonkaan. Huomasin onnekseni, että paikallinen Tokmanni / Halpahalli tms. oli keskustassa ja heillä oli parkkihalli. Sinne siis. Ikkunaa hiukan auki molemmilta puolilta ja vesikuppi saataville. Ja minulle tunti-puolitoista vapaata aikaa. Ravasin läpi ne sisustusliikkeet, enkä ostanut mitään. Ihme pihiys 🙂 Mutta lounas oli kyllä reissun paras! Päädyin testaamaan paikallista Korv-Görans burgeri/kebab-mestaa ja kyllä oli sen arvoinen! Taisi olla yksi parhaimmista burgereista mitä olen koskaan saanut. Ja varoituksen sana teille kaltaisilleni isojen annosten ystäville: se kebab-annos voidaan tosiaan ihan ottaa puolikkaana, sillä se kokonainen on jäätävän kokoinen… Taisivat monet syödä sen kahteen pekkaan 🙂

Illaksi ajattelin ajaa Merikarvialle, sillä siellä en ole koskaan vielä käynyt. Tälläkin kertaa kyllä itse kylä jäi kokematta, sillä kurvasimme suoraan Mericamping-nimiselle leirintäalueelle, josta olin puhelimitse varannut meille mökin. Täällä hinnat olivatkin huomattavasti kohtuullisemmat kuin Kalajoella ja osassa mökkejä ei tarvinnut maksaa koirasta ylimääräistä. Maisemat olivat hienot, mökin varustus hyvä (makuupaikat kolmelle, pirttikalusto, jääkaappi, kahvinkeitin ja astioita) ja alue todella hyvin hoidettu. Huoltorakennuksessakin suihkut olivat suorastaan luksusversiot moneen leirintäalueeseen verrattuna (lattialämmitys, suunniteltu niin että suihkun aikana omat vaatteet eivät kastu naulakossa, yms.). Ainoat pienet miinukset tulivat mökin terassin olemattomuudesta sekä lasten polkuautoradan turhan läheisestä etäisyydestä. Hiukan mietin jo, josko jäisimme pariksikin yöksi sinne.

Päivä 14

Ihana kesäaamu valkeni kahvintuoksuisena. Siinä keräilin pikkuhiljaa kamoja ja huomasin, että Saga ei taida enää jaksaa montaa pura&pakkaa yöpymistä. Jatkuvasti epävarmana pääseekö mukaan ja mihin mennään. Niinpä ajatus alkoi itämään, että emme ehkä jatkakaan koko rannikkokierrosta, mutta lykkäsin päätöstä vielä hiukan myöhemmäksi.

Ulvilasta löytyi hauska sisustusputiikki, jossa oli pakko käydä jo nimen vuoksi.

Merikarvialta jatkoimme Poriin ja sielläkin ajatukseni oli vain piipahtaa jossain sisustusliikkeessä sekä kenties jossain kirpparilla. Samoin naapurikaupungissa Ulvilassa oli pari paikkaa jossa olisi kiva käydä. Ulvilassa päätin sitten, että nyt on parempi ottaa 2-tie kohti kotia. Ei ole kovinkaan koiraystävällistä tällainen matkustaminen. Matkalla poikkesimme kuitenkin vielä parissa paikassa ja ostin viimeiset tuliaiset – itselleni 🙂

Mitä jäi käteen?

Nyt on selkeä visio: olen karavaanari. En ehkä tyypilliseen tapaan auto+vaunun tai asuntoauton kanssa. Enemmän retkeilyautotyyppi. Muutama seikka on johtanut tähän: teltta on liian väliaikainen ja koiran kanssa hankala, autossa nukkuminen on liian hätämajoitustyyppinen ratkaisu ja oma mökki on liian yhteen paikkaan sidottu. Retkeilyauton saa parkkiin normaalille parkkipaikalle asiointeja varten, se on liikkuva koti siinä missä asuntoauto tai -vaunukin ja niiden tapaan sillekin voi hankkia vaikka kausipaikan jostain kesämökkifiilistä tuomaan. Pääasia on, että se on kompakti yhden naisen ja koiran lomakoti ja liikkumisen väline. Enempää en tarvitse. No, pitää sekin jollain maksaa ja sitä nyt tässä suunnittelen ja valmistelen.

Myydään: Opel Meriva 1.6 vm 2004, ajettu 194 000 km. Pientä laittoa, mutta ruosteeton. Nokka-akseli laitettu pari vuotta sitten jakohihnoineen ja tänä keväänä uusi akku. Kahdet renkaat. Lisätietoja minulta. Tulee myyntiin elokuun aikana, kunhan ehdin siivoamaan sen 🙂

Ostetaan: Retkeilyauto (MB Sprinter, Peugeot Boxer tms alustalla), jossa kilometrejä kohtuullisesti, kunto hyvä (ei tarvitse olla sisustaltaan priimaa, mutta tekniikaltaan kyllä). Vakionopeudensäädin, ei tarvitse olla kuitenkaan automaatti. Ilmastointi (manuaalinen ok), kauko-ohjattava keskuslukitus ja kohtuullinen kulutus. Ja tietenkin voitava ajaa B-kortilla. Minulle passeli pohjaratkaisu, kasetti-wc, liesi, jääkaappi, parivuode (tai sellaiseksi muuntuva sohva), lämmitys ja jokin ilmanvaihto asunto-osassa. Hinta max. 7000 euroa, mielellään alle.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: