Koiramaista elämää

Kuukausi on todella lyhyt aika! Eilenhän vasta tuo karvainen turri annettiin syliini Helsinki-Vantaan lentokentällä 🙂

Kuukaudessa olen suorastaan loksahtanut vanhaan tuttuun rytmiin: herätys, aamukahvi, aamulenkki, töihin, kotiin, ruokaa itselle, iltalenkki, ruokaa koiralle, sohvalla hetki ja nukkumaan. Ehkä jonain päivänä lähiaikoina saan mahdutettua päiviini myös ompelua, askartelua, yleistä lorvimista ja muuta mukavaa. Nyt kuitenkin NAUTIN tästä elämästä!

Olen ollut äärimmäisen positiivisesti yllättynyt Sagan sopeutumisesta kotikoiran elämään. Onhan hän kuitenkin koira, joka ei sellaista ole koskaan päässyt aikaisemmin kokemaan. Kaikki kauhuskenaariot, joilla meitä löytökoiran adoptoivia peloteltiin, olivat Sagan kohdalla liioittelua. Yllättäen Saga oli (paria tosi vahinkoa lukuunottamatta) sisäsiisti, oppi hihnassa kulkemisen salat nopeasti, tottelee jo muutamaa käskyä ja on todellinen ihmisrakas eläimeksi. Paras hetki päivästä on iltalenkin ja iltaruoan jälkeen, kun hän käpertyy kainalooni ja suorastaan hukuttaa minut hellyydenosoituksillaan.

Toisten koirien kanssa Saga tulee mainiosti toimeen – mitä nyt alistuu niille turhan helposti. Ihmiset ovatkin hiukan jännittävämpi juttu, mutta siinäkin harjaantuu päivittäin. Lelut ovat alkaneet kiinnostamaan vasta nyt viikon pari ja oppimista tapahtuu joka päivä. Joku sen sanoikin: aika helpon tapauksen olet saanut. Niin olenkin! Ja vieläpä kauniin, tai kuten joku koiraihminen puistossa sanoi: ”Aika hyvä kokoonpano”

Rahaa on kyllä palanut aikalailla! Ensin maksoin tietenkin itse koiran tuonnin Suomeen. Iso summa sekin oli, mutta ei mitään siihen verrattuna mitä on mennyt kaikkeen muuhun ja mitä tulevaisuudessa tulee menemään. Musti & Mirri sai yhden loistavan kanta-asiakkaan lisää, samoin tuttavien ylijäämävarastot koiratarvikkeiden osalta.

Kesästä tulee jännittävä. Olen päättänyt, että kesän suunnitelmia ei koiran vuoksi juurikaan muuteta. Aion yhäkin kääntää ooppelin nokan kohti pohjoista ja käydä Nordkapissa. Telttamajoitus, ooppeli ja koira. Siinä plan. Aika näyttää miten tässä onnistutaan, mutta jotenkin uskon koko reissun menevän todella hyvin.

Kiitos vielä Rescueyhdistys Kulkurit ry tämän elämän mahdollistamisesta! (Sagan tarhanimi oli Mahera ja täältä pääset lukemaan hänen alkutaipaleestaan.)

Tässä siis hiukan päivitystä koiramaiseen elämääni. Stay tuned!

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: