Minun naissankarini

Taisin uhota joskus yläasteella, että minusta tulee Suomen ensimmäinen naispresidentti. Se haave jäi toteutumatta, kun Tarja Halonen vei tämän tittelin. Presidentinvaaleissa kannatin muutenkin ennen puolueeseen liittymistä aina naista, jos sellainen vai oli tarjolla. Poliittisen mielenkiintoni herättyä, näitä on ollut kaksi: Elisabeth Rehn ja Tarja Halonen.

Molemmat ovat ehdottomasti sankareitani. Naisia, jotka raivasivat meille muille tilaa. Samoin Sirkka Hämäläinen, ensimmäinen nainen Suomen Pankin johtajana. Arjessani suurin naissankari on mummoni, äitini äiti.

Vietimme mummon 80-vuotispäiviä muutama vuosi sitten Rovaniemellä ja pari tätiäni oli laatinut kauniin puheen mummolleni. Kenelläkään ei tainnut olla kuivia silmiä sen aikana, ei pysy nytkään kuivana kun muistelen sitä. Siinä on nainen, joka on selvinnyt niin syövästä kuin jäädessään kaksi kertaa leskeksi. Hän on haudannut jo yhden lapsensa ja lapsenlapsensa. Oman lapsuutensa hän vietti osin syrjäisessä mökissä, köyhyydessä. Ja joutui jo nuorena lähtemään kotoaan omaa leipää tienaamaan. Ja vielä seniorinakin hän on innostajana – suoritti peruskoulun yli 70-vuotiaana ja miltei koko lukionkin. Mummo, sankarini.

Suomen ja maailman historia on täynnä hienoja naisia, jotka ovat raivanneet tietä meille muille naisille. Tänä päivänä, kansainvälisenä naisten päivänä, muistelen heitä – ja yritän itse toimia heidän viitoittamallaan tiellä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: