Palkka on yksityisasia – vai onko?

Suomalaisessa yhteiskunnassa on epäkohteliasta, suorastaan törkeää, puhua palkoista. Ei haluta brassailla tai hävetään omaa palkkaa. Tietämättä kuitenkaan, onko oma palkka hyvä vai huono toisen ansioihin verrattuna.

Eihän tuo toinenkaan ole sanonut palkastaan mitään. Kauhistelemme vuosittain lehdistössä ja netissä julkaistavia verotustietoja, nauramme julkkisten mätkyille ja suorastaan kieriskelemme itsetyytyväisyydessä, kun joku “iso kiho” saa kovat sakot.

Salaa omassa sisimmässämme mietimme kuitenkin, että jospa saankin vähemmän palkkaa kuin viereisen työpisteen Tiina. Ja työtehtävätkin ovat samanlaiset, epäreilua. Onko Pekalla naapurihuoneessa ns. kulkuslisä palkassaan, minä kuitenkin tuon enemmän myyntiä taloon?

Vincit (ohjelmistotalo, ei-nörteille tiedoksi) teki radikaalin päätöksen ja teki kaikkien työntekijöidensä palkoista julkisia yrityksen sisällä. Näin jokainen voi arvioida itse oman palkkansa suhteutumista omaan työpanokseen ja tulokseen sekä toisten työntekijöiden palkkoihin. Reilua, eikö? Vai onko?

Tiedän, että olisi hiivatin kutkuttavaa tietää toisten palkat, mutta että nämäkin tietäisivät minun palkkani? Sehän on yksityisasia! Ja toisaalta ei ole.

On kaikkien asia, että työnantaja noudattaa niin palkoissa, työsuhteen ehdoissa kuin ihan työntekijän kohtelussakin tasavertaisuutta. Miten voidaan arvioida tämän toteutumista, jos kenenkään palkoista ei saa puhua? Tuommeko jonkun ulkopuolisen konsultin “tarkastamaan” palkkakirjanpitomme ja hän sitten raportoi johdolle mitä tasavertaisuuden vuoksi pitäisi tehdä? Ja johto noudattaa tai jättää noudattamatta näitä suosituksia. Vai olisiko sittenkin reilumpaa, että kaikki näkevät miten organisaatiossa palkat käyttäytyvät? Mitä minun pitäisi tehdä erilailla, että saisin enemmän palkkaa? Onko se suurempi myynti, pidemmät asiakassuhteet, yhteiset projektit, vai mitä tässä organisaatiossa arvostetaan.

Kaikki näyttäisi (ainakin minun silmissäni) viittaavan siihen, että jos yhteiskunnassamme oltaisiin avoimempia puhumaan palkoista, tai omista raha-asioista ylipäänsä, olisi tasa-arvoisuus ja moni muukin asia kohentunut jo. Tilannetta parantaisi edes se, että luottamusmiehillä olisi laajemmat tiedonsaantioikeudet palkoista. Tätä TRAL on ajanut jo pitkään.

Juuri Talouselämässä julkaistun artikkelin mukaan asiat eivät tosin ole sen paremmin missään muuallakaan – naiset saavat yhä harvemmin palkankorotuksia, vaikka niitä pyytäisivätkin yhtä usein.

Annemari Rautio
hallituksen varapuheenjohtaja, Tradenomiliitto TRAL
asiantuntija, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

Kirjoitus on julkaistu alunperin Tradenomiliiton sivuilla osana Palkkahaastetta 5.10.2016  

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: