Pieni matkakertomus

Kulttuurierot eri maiden välillä näkyvät lyhyelläkin reissulla. Kävin työmatkalla Ljubljanassa (Slovenia) tällä viikolla ja kuten reissussa yleensäkin, pistin merkille mitä merkillisempiä asioita. Sanottakoon tätä vaikka matkakertomukseksi.

Kauhistelin etukäteen miten saisin kulumaan aikani Frankfurtissa, jossa olisi koneen vaihto ja aikaa lentojen välillä 2,5 tuntia. Ei tarvinnut keksiä tekemistä: aika meni kuin siivillä tuon massiivisen laitoksen sisällä siirtyessäni paikasta A paikkaan B. Tuli nimittäin tehtyä pari turhaa mutkaa matkan varrella… Saksalaiseen tapaan reitit on merkitty varsin hyvin. Itse sekoilin… Matkan varrella törmäsin ensimmäiseen ilmiöön, jota ei Suomessa juuri tapaa: kohtelias mies. Terminaalien väliä kulkevassa junassa (tai mikä lie kuskiton sähköhärveli raiteilla) ei ollut täyttä, minulla ei ollut matkatavaroita juurikaan, en ole raskaana tai liikuntarajoitteinen ja silti minulle annettiin ilman muuta naisena istumapaikka. Ilman sen suurempaa hälyä asiasta. Olin häkeltynyt. Ja iloinen! Suomessa istumapaikkaa ei aina (yleensä) anneta edes vanhuksille!

Ljubljanan kentälle laskeutuessa tunsin samantien hienoista kateutta tälle kansalle: he saavat katsella näitä maisemia päivittäin! Suomen lakeuksilta tulijalle ne vuoret – ei varmaan edes ihan kauhean korkeita – ovat majesteetillinen näky. Bussimatka lentokentältä kaupunkiin meni kuin siivillä ihaillessani välillä näkyviä vuoria, monimuotoista rakennuskantaa, maaseudun rakennelmia (ilmeisesti heinien kuivaamiseen rakennettuja laitoksia) ja jännittäessäni pääsenkö ehjänä perille… Kapeat tiet ja raskas kaasujalka. Ei siis mikään minun suosikkini. Bussikuski vain oli mitä mainioin! Montaa tällaista ammattilaista ei näe Suomessa. Loistavalla englanninkielellä minä ja toinen ulkomaalainen saimme ystävällisen opastuksen rahastukseen sekä määränpäässämme reittiin hotelleillemme. Minähän suorastaan pakahduin tämän ystävällisyyden alle! Suomessa olisit joutunut kysymään nuo asiat muilta matkustajilta saatuasi ensin murinaa vastaukseksi bussikuskilta…

Kaikki ei ole kaunista Ljubljanassa, ei tosiaankaan. Bussiaseman seutu ei ole mikään parhain käyntikortti kaupungille, eivätkä kaikki rakennukset ole hyvässä kunnossa tai olleet kauniita edes uusina. Arkkitehtuuri on joissain kohdissa hiukan ampunut yli modernia tavoitellessaan ja neuvostoarkkitehtuuria näkee turhan paljon. Välillä sitä kuitenkin haukkoo henkeään satojen vuosien historian huokuessa ympärillä.

KuvaHotellini ei tainnut olla siitä huonommasta päästä… Wau. En tiedä hinnoista, mutta oli kyllä rahan arvoinen! Grand Hotel Union Executive (http://gh-union.si/executive/index.php//) on kyllä suosittelemisen arvoinen. Ystävällinen palvelu, aamiainen taisi olla laajin valikoimaltaan mitä olen nähnyt ja huoneet moitteettomassa kunnossa. Itse sain huoneen, josta on hotellin parhaat näköalat: suoraan Ljubljnan linnalle. Huoneessa oli myös parveke, ja siellä tulikin oleskeltua aika paljon. Samoin vietin aikaa vaahtokylvyssä…

2013-10-27 06.59.24Itse kaupunkiin ehdin tutustumaan saapumispäivänä muutaman tunnin ajan. Ajatuksenani oli kävellä linnalle, tutustua siihen ja sitten takaisin. Ja jossain kohtaa piti tietenkin saada ruokaa. Hotelli sijaitsee varsin lähellä tuota linnaa ja kaupungin läpi kulkevaa jokea/kanavaa. Imin itseeni tunnelmia ja kerrankin ilman kameraa. Kamera olisi toisaalta ollut tarpeen, että olisin voinut välittää niitä tunnelmia muillekin ja palata niihin myöhemmin, mutta jostain syystä nyt oli vapauttavaa olla ilman sitä liikkeellä. Ehdin parahiksi joenvarrelle ns. turistikrääsäalueelle juuri heidän kasatessa tuotteitaan päivän päätteeksi. Matkamuistoiksi ostin magneetin (kuten jokaisesta matkakohteesta teen) sekä käsin maalatun kahvimukin. Muki oli tyystin heräteostos, mutta jokin siinä vain viehätti minua, ehkä se oli siihen maalattu teksti.

Hiukan pidemmälle kävellessäni tajusin, että nälkä alkaa olemaan melkoinen. Siispä ravintolaa etsimään. Olin alunperin ajatellut, että etsin paikan josta saisin jotain paikallista ruokaa. Sellainen löytyikin, mutta päädyin syömään yksinkertaisen vasikanleikkeen ranskalaisilla ja huuhtomaan sen alas isolla lasillisella valkoviiniä. Paikallista toki. Nautin suomalaisena siitä, että sain syödä terassilla vielä lokakuussa! Lämpötila oli jotain 15 asteen tietämillä ja ulkona tarkeni loistavasti. Ruoka ei ollut oikeastaan mitenkään erityisen hyvää, kunhan sain jotain syödäkseni. Palvelu toki oli loistavaa ja koko ateria viineineen ja jälkiruokacappuccinoineen vain 17 euroa!

KuvaRavintola sijaitsi suoraan linnalle vievän köysiradan alapuolella. Korkeanpaikankammoisena ja mukavuudenhaluisena matkalaisena päätin jättää sen väliin. Kävellenkin sinne olisi varmasti päässyt, en vain jaksanut enää etsiä reittiä. Olin aika valmista kauraa hotellille. Eikä kello ollut vielä kuuttakaan. Lähdin siis kävelemään vanhassa kaupungissa kierrellen ja päätin toteuttaa lepoa kaipaavan sieluni pyynnön: hotellille vaahtokylpyyn. Hain matkan varrelta mukaani levyn orgaanista paikallista suklaata ja pullon paikallista roseviiniä. Siinä on minulle tekemistä illaksi. Uni tuli aikaisin kylvyssä rentoutuneelle mielelle ja nukuin kuin tukki aamuun asti.

Aamiainen on hotellissa yöpymisen ehdoton ykkönen minulle. Kotona tulee harvoin laitettua mitään kaurapuuroa kummempaa ja kerrankin saa syödä monipuolisen aamiaisen. Ja näin monipuolista harvoin näkee! Harmi, kun siitä ei ole kuvaa… Toinen matkapäivä menikin sitten seminaarissa. Joka oli kyllä matkan arvoinen. Mahtavia puheenvuoroja, paljon uutta tietoa jaettavaksi kollegoille ja mielenkiintoisia ihmisiä.

Kotimatkalle lähdin suoraan seminaarista, hiukan turhan aikaisin tosin lennon lähtöön nähden. Sain odotella hyvän tovin Ljubljanan lentokentällä, mutta olipahan aikaa ostella hiukan lisää tuliaisia ja nauttia pieni ilta-ateria, viinin kera tietenkin. Koneessa nukuin kuin tukki. Jälkikäteen miettien, olen tainnut päästä hiukan lentopeloistani, sillä kotimatkalla ainoa jännittävä kohta oli hiukan pomppuinen laskeutuminen.

Ja niin on sekin seikkailu koettu. Plakkariin jäi tunne, että tänne on palattava. Ne vuoret, ne ihmiset ja se historia. Kyllä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: