Ai hitsi kuinka vakavien puhuminen voi olla hauskaa

oikealla porukalla.
Istahdettiin tukiyhdistykseni (Viimeiset toimintasnkarit) aktiivien kanssa alas pohtimaan menneitä kunnallisvaaleja. Mikä meni hyvin, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Ja kuinka ollakaan, eihän me nyt ihan pysytty asiassa. Keskustelu polveili Kokoomusnuorten viimeaikaisista vastoinkäymisistä, hullunkurisiin vaalitempauksiin ja suureellisiin suunnitelmiin. Mutta niinhän sitä käy, kun joukko keskenään samanhenkisiä ihmisiä istuu saman pöydän ääreen. Jutut lähtevät joskus myös lapasesta.
On hyvin tärkeää löytää ympärilleen itselleen sopivia ihmisiä. Henkilöitä, jotka saavat sinut vapautumaan, nauramaan, jotka täydentävät sinua. Mutta on myös hyvin tärkää, että voit myös itse antaa heille itsestäsi jotain. Ei ole välttämätöntä, että kaikesta ollaan samaa mieltä, itseasiassa se olisi varsinainen keskustelun tappaja.
Tuttavia tulee ja menee, ystävät pysyvät. He voivat välillä piipahtaa poissa elämästäsi hetken ja palata. Elämässäni on ollut monta hyvää ystävää, toiset läheisempiä kuin toiset. Mutta kaikki silti rakkaita. Ei haittaa, ettei yhteydenpito ole aina tiivistä, jutut jatkuvat siitä mihin jäätiin aina tavattaessa. 
Kiitos kaikille ystävilleni kuuntelemisesta, hyvistä nauruista, puhdistavista itkuista, vakavista keskusteluista, päättömistä keskusteluista, siitä että olette olemassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggers like this: