Viikko elämästäni

Viikkoon mahtuu kaikenlaista kun oikein haluaa ja joskus vaikka ei haluaisikaan 🙂 Uusi lukukausi alkoi, myin autoni, vietimme lukuvuoden avajaisia ja tapasimme #elämänisaga'n siskoja. Syyslukukausi on alkanut vihdoin meillä Aalto-yliopistossakin. Uudet opiskelijat ottivat haltuunsa kampukset, tutustuivat toisiinsa ja saivat melkoisen tuhdin tietopaketin opintoihin liittyvistä asioista - josta unohtivat yli puolet samantien 🙂 Tässä kohtaa syksyä... Continue Reading →

Mainokset

Muutosta ei voi pysäyttää – sitä pitää ruokkia

Töissä vanhojen töiden lisäksi tuppaa aina välillä tulemaan jos jonkinlaista projektia. Nämä tuovat toki lisää töitä, mutta myös jotain joka rikkoo rutiineja. Eihän tismalleen samanlaista työtä ainakaan minunlaiseni ihminen loputtomiin kestä. Ja nyt olen kyllä niin makeissa jutuissa mukana, että en ole voinut kieltäytyä. Yksi liittyy uuden Kauppakorkeakoulun rakennuksen suunnitteluun, toinen taas digitalisaatioon. Ei näistä... Continue Reading →

Unelmia ja realiteetteja

Olen nyt muutamassa kirjoituksessani hehkuttanut unelmaani - retkeilyautoa kesäksi 2018. Ja sama meno jatkuu, anteeksi. Huomaan ajattelevani ensi kesää jatkuvasti - mitä tahansa teenkin, perustelen sitä unelmani tavoittelemisella. Mutta missä on selkäranka, kun pitäisi tehdä jotain hiukan enemmän vaativaa sen eteen? Tänään taas kirosin itseäni, kun tallustelin ulos lounaalle. Olkoonkin, että en aina tällä ruokavaliolla... Continue Reading →

Myyntitykkinä FB:n kirpparipalstalla?

Näistä FB:n kirpputoriryhmistä on kirjoitettu ja paljon. Eikä juuri mitään hyvää. Ei minullakaan ole kauhean paljoa hyvää sanottavaa. Ainoa hyvä puoli lienee niiden alueellinen tai aiheellinen rajoitettavuus. On ryhmää Espoolaisille, Uudenmaan asukkaille, Vallilan tekstiileistä kiinnostuneille, vähän tuhdimpien kansalaisten vaatteita sisältäviä, yms. yms. Mutta miten nämä halavatut on mahdollista kesyttää? Ei mitenkään. Niinpä myyn yhdessä jotain... Continue Reading →

Himoshoppailijan nälkävuodet

Kuten aikaisemmasta blogikirjoituksestani näppärimmät huomasivat, on minulla suuri hankinta tulossa ensi vuoden keväällä - retkeilyauto. Tämä tarkoittaa mm. nykyisen auton myymistä ja tiukkaa säästökuuria. En ole ollut oikeasti koskaan mikään himoshoppaaja, tosin en ole myöskään koskaan kuulunut mitenkään hyvin ansaitsevien ihmisten ryhmäänkään. Irtonaista rahaa ei ole juurikaan ja nyt erityisesti pitää rahavaroista pitää erityistä huolta.... Continue Reading →

Vyölaukun paluu!

Ensimmäinen käsitöihin liittyvä kirjoitukseni! Mitä mieltä? Puhelimme kavereiden kesken, että vyölaukku olisi kätevä erityisesti matkoilla, sillä käsilaukkujen hihnat (samoin reppujen) kalvavat ikävästi hartioita ja jättävät rusketusrajoja. Mutta se on niin nolo... Pallottelin ajatusta muutaman kuukauden, kunnes yksi näistä kavereista oikeasti tilasi minulta sellaisen! Toiveena oli, että koko olisi noin 20-25 cm leveä ja noin 20... Continue Reading →

Minulla on unelma…

... että jonain päivänä voin elää juuri sellaista elämää kuin haluan. Tämä tarkoittaa melkoista listaa ei-asioita ja ehdottomasti pidempää kyllä-listaa. Ei-listalla on mm. asuminen kerrostalossa, aikatauluihin kokonaan sidottu arki, päivittäiset matkat työpaikalle. Kyllä-listalla taas elanto monenlaisista askareista, joista nauttii, työn ja kodin yhdistäminen, vain satunnaisia pakollisia menoja/kokouksia/aikatauluja. Kesäisin erityisesti tulee luettua vähän sattumanvaraisemmin erilaisia lehtiä,... Continue Reading →

Nainen, koira ja Ooppeli

Tänä kesänä tein kahdella tapaa ikimuistoisen reissun - ensimmäistä kertaa Saga-koirani kanssa ja toisaalta viimeistä kertaa punaisen paholaisen eli Opel Merivani kanssa. Tarkoitus oli (kunnianhimoisesti) ajaa halki Suomen itäpuolta pitkin pohjoiseen Nuorgamiin ja vielä Nordkappiin asti Norjassa ja länsipuolta alas. Toisin kävi. Syistä ja ratkaisuista myöhemmin. Alla pitkä matkakertomus, matkalta en jaksanut mitään kirjoitella FB-... Continue Reading →

Koiramaista elämää

Kuukausi on todella lyhyt aika! Eilenhän vasta tuo karvainen turri annettiin syliini Helsinki-Vantaan lentokentällä 🙂 Kuukaudessa olen suorastaan loksahtanut vanhaan tuttuun rytmiin: herätys, aamukahvi, aamulenkki, töihin, kotiin, ruokaa itselle, iltalenkki, ruokaa koiralle, sohvalla hetki ja nukkumaan. Ehkä jonain päivänä lähiaikoina saan mahdutettua päiviini myös ompelua, askartelua, yleistä lorvimista ja muuta mukavaa. Nyt kuitenkin NAUTIN tästä... Continue Reading →

Powered by WordPress.com.

Ylös ↑