Himoshoppailijan nälkävuodet

Kuten aikaisemmasta blogikirjoituksestani näppärimmät huomasivat, on minulla suuri hankinta tulossa ensi vuoden keväällä - retkeilyauto. Tämä tarkoittaa mm. nykyisen auton myymistä ja tiukkaa säästökuuria. En ole ollut oikeasti koskaan mikään himoshoppaaja, tosin en ole myöskään koskaan kuulunut mitenkään hyvin ansaitsevien ihmisten ryhmäänkään. Irtonaista rahaa ei ole juurikaan ja nyt erityisesti pitää rahavaroista pitää erityistä huolta.... Continue Reading →

Vyölaukun paluu!

Ensimmäinen käsitöihin liittyvä kirjoitukseni! Mitä mieltä? Puhelimme kavereiden kesken, että vyölaukku olisi kätevä erityisesti matkoilla, sillä käsilaukkujen hihnat (samoin reppujen) kalvavat ikävästi hartioita ja jättävät rusketusrajoja. Mutta se on niin nolo... Pallottelin ajatusta muutaman kuukauden, kunnes yksi näistä kavereista oikeasti tilasi minulta sellaisen! Toiveena oli, että koko olisi noin 20-25 cm leveä ja noin 20... Continue Reading →

Minulla on unelma…

... että jonain päivänä voin elää juuri sellaista elämää kuin haluan. Tämä tarkoittaa melkoista listaa ei-asioita ja ehdottomasti pidempää kyllä-listaa. Ei-listalla on mm. asuminen kerrostalossa, aikatauluihin kokonaan sidottu arki, päivittäiset matkat työpaikalle. Kyllä-listalla taas elanto monenlaisista askareista, joista nauttii, työn ja kodin yhdistäminen, vain satunnaisia pakollisia menoja/kokouksia/aikatauluja. Kesäisin erityisesti tulee luettua vähän sattumanvaraisemmin erilaisia lehtiä,... Continue Reading →

Nainen, koira ja Ooppeli

Tänä kesänä tein kahdella tapaa ikimuistoisen reissun - ensimmäistä kertaa Saga-koirani kanssa ja toisaalta viimeistä kertaa punaisen paholaisen eli Opel Merivani kanssa. Tarkoitus oli (kunnianhimoisesti) ajaa halki Suomen itäpuolta pitkin pohjoiseen Nuorgamiin ja vielä Nordkappiin asti Norjassa ja länsipuolta alas. Toisin kävi. Syistä ja ratkaisuista myöhemmin. Alla pitkä matkakertomus, matkalta en jaksanut mitään kirjoitella FB-... Continue Reading →

Koiramaista elämää

Kuukausi on todella lyhyt aika! Eilenhän vasta tuo karvainen turri annettiin syliini Helsinki-Vantaan lentokentällä 🙂 Kuukaudessa olen suorastaan loksahtanut vanhaan tuttuun rytmiin: herätys, aamukahvi, aamulenkki, töihin, kotiin, ruokaa itselle, iltalenkki, ruokaa koiralle, sohvalla hetki ja nukkumaan. Ehkä jonain päivänä lähiaikoina saan mahdutettua päiviini myös ompelua, askartelua, yleistä lorvimista ja muuta mukavaa. Nyt kuitenkin NAUTIN tästä... Continue Reading →

Ihanaa & kamalaa

Ystäväni tietävät suuren koirarakkauteni. Niin minäkin, mutta rakkaus-sanan ihanuudesta huolimatta se on k-a-m-a-l-a-a... Olen nyt reilut seitsemän vuotta kärvistellyt koirakuumeessa. Mutta vastuullisena ihmisenä en ole tehnyt asialle mitään - ellei sitten jatkuvaa pentupalstojen, Tori.fi:n ja rescue-koirayhdistysten koiralistojen selailua lasketa. Elämäni on ollut aika kiireistä, kun yhdistää työni erilaisten luottamustehtävien hoitoon. Nyt asiaan on tullut helpotusta.... Continue Reading →

Kiitos!

Uutena espoolaisena tiesin, että menestyminen kuntavaaleissa on varsin haastavaa. Mutta saamani 74 ääntä osoittivat, että sekin on mahdollista! Tällä äänimäärällä ei ihan valtuutetuksi tämän kokoisessa kaupungissa pääse, mutta se osoittaa kuitenkin, että asiantuntemukseeni luotetaan. En lupaa mitään seuraavista vaaleista, mutta lupaan tehdä kaikkeni tällä valtuustokaudella, että vaikutan kaikilla mahdollisilla keinoilla ajamiini asioihin. Avoin, monimuotoinen ja innovatiivinen... Continue Reading →

Arkienkeli

Kevät on jo pitkällä ja lumen alta on paljastunut jos jonkinlaista. On kertakäyttökuppia, kadoksissa olevia lapasia, mainoksia, karkkipapereita, pulloja, lasinsiruja. Ja pahimmalta näyttävät valitettavan usein roskisten ympäristöt - eikö ihan osunut? Olen monesti miettinyt ihmisten välinpitämättömyyden hintaa yhteiskunnalle. Kuinka paljon kunnat, yritykset, valtio, taloyhtiöt yms. säästäisivät kustannuksissa (siivous, jätekustannukset) jos kaikki lajittelisivat roskat oikein ja... Continue Reading →

Korkeakouluista paras osaaminen myös Espoon käyttöön

Opiskelijat ovat siitä kiintoisa voimavara, että heitä ei sido menneet. Tuoreet näkemykset ja rohkeus kokeilla uutta, sekä aikaisempien aikojen taakan puute voivat tuottaa yrityksille sekä yhteisöille raikkaita ajatuksia. Käytetäänkö tätä? Mielestäni ei tarpeeksi. Tiedetäänkö yhteistyön mahdollisuuksista? Harvemmin. Espoossa toimii kolme korkeakoulua – Metropolia ja Laurea ammattikorkeakoulut sekä Aalto-yliopisto. Kaikilla näillä on lujat kytkökset työelämään; on... Continue Reading →

Powered by WordPress.com.

Ylös ↑